Anteeksi kauheasti, koska en ole kirjoittanut PIIITTKKÄÄÄN aikaan. Eikä selityksenä ole, että en ole ehtinyt (en ole jaksanut). Joulun vietto Suomessa sujui hyvin ja mukavaa aikaa sain viettää ystävien ja sukulaisten kanssa. Tänne Englantiin kun tulin takaisin niin piti viettää Alin synttäreitä. Tässä pari kuvaa synttäreiltä.



Uusi vuosi meni rauhallisesti. Englantilaisilla ei ole tapana ampua raketteja uutena vuotena, täällä pitää juoda pää täyteen ja aloittaa uusi vuosi tyhjältä pöydältä. Me ei kyllä otettu sitä tapaa käyttöön. Ali joutui töihin uudeksi vuodeksi, joten päätimme Katrin kanssa lähteä sitten Alin työpaikalle uutta vuotta viettää. Mukavaa ja rauhallista. Tein myös uuden vuoden lupauksen. Tämän vuoden aikana minä ajoin hankkia oman kodin ja oman pikku koira lapsen jos se on mahdollista.

Aloitin uudessa työpaikassa laukkukaupassa. Työkuvaus oli istumista ja myymistä 9 tuntia päivässä maanantaista perjantaihin. Kuulosti hyvältä joten otin tarjouksen vastaan. Ja näin sitä elettiin kaksi viikkoa, sitten tuli ilmoitus että työ tunnit vähenee kymmenellä. Joten myös pieni palkkani väheni £50 viikossa. Täällä ei voi luottaa keneenkään. Mutta iteppähän valitsin tämän hankalan elämän, joten pakko kestää.

Viikon päästä olen taas menossa käymään Suomessa. Kattomassa jos se vauveli syntyis jo meidän perheeseen. Olen nähnyt unia tästä vauvelista jo koht kaksi viikkoa. Odotan NIIN kovasti!!




<3

Hetken tie on kevyt..

Nää viimeiset kaksi päivää on tuskaa.. Kauhee ikävä <3

En oo ollu töissäkää, ku työvuorot on peruttu tai sit on satanu lunta.. Ni tää on vaan odottamista odottamista ja odottamista.. Ali tekee pitkää päivää töitä, että mulla ei ole edes seurana, kuin tietokone..

Nyt täällä Englannissa asuminen ei kuulosta yhtään mukavalta. Tänään kävelin keskustasta kotiin niin vihaisena, että kaikki varmaan näkivät sen. Yhdellä miehellä oli varmaan itsemurha ajatuksia, koska huusi mulle "Hei, kaunistus mihin matka!?". Käännyin ympärin ja näytin ihanan ystävälliset kasvot häneen päin. Ja tämänkin jälkeen hän jatkoi puhumist. Menee hermot noihin miehiin täällä, missään et saa kävellä yksin, aina joku seuraa tai huutelee treffeile. SE EI OLE YHTÄÄN HAUSKAA!

Haluun kotiin..

http://www.youtube.com/watch?v=yAcMG7VKo1M

.

Pelottavaaa..

Käytiin eilen syömässä eka Nandosissa ja sen jälkeen mentii elokuviin. Annoin Alin valikoida elokuvan, ni arvatkaa mitä mentiin kattoo...

http://www.youtube.com/watch?v=t2Xzk5b4WoY

The descent part 2 - Kauhuelokuva, missä annetaan vähän toivoa ja sit se kaikki viedään pois.. Mä itkin pelosta ja toivottomuudesta. Ja kun elokuva loppu, ni kukaan ei selvinny. Oli hyvä elokuva, mutta PELOTTAVA. Sen jälkeen kun lähettiin kävelee kotiin, "näin" tumman hammon tiellä, ja säikähdin nii paljon et Ali sano "Me ei mennä enää ikinä kattoo kauhuelokuvia."

Juu, ei mennä..

Miten sä Elli pidät kauhuelokuvista?!?!? Mä EN! :D

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynä puuroo!!

Hih. Täällä joulua odotellessa.

Ihanaa vapaapäivä, menen tänään tapaamaan yhtä perhettä jotka tarvitsevat siivoojaa/lastenvahtia kolmena päivänä viikossa. Toivottavasti saan sen paikan.(Peukut pystyyn) Sen jälkeen meen kattomaan, jos mulle löytyis talvikengät. Mut ongelma on siinä, ku nämä tyhmät englantilaiset eivät ymmärrä mikä on talvi. Heillä ei ole myynnissä kunnon talvikenkiä. Lämpimiä kenkiä kyllä löytyy, mutta ei veden pitävii. Ja HUOMIO, englantilaiset eivät käytä kumppareita eivätkä muita veden pitäviä asuja. He vain kastuvat jos alkaa sataa vettä, tai eivät lähe ulos ollenkaan. Ja tämä on ihan outoa, koska kumminkin asutaan maassa missä sataa vettä 200 päivää vuodessa. Ja minkä takia he eivät saa vaatteita päälle, kaikki kävelee shortseissa täällä ja t-paidoissa. Ja lämpötila on kumminkin 3 astetta. No tässä oli vuodatukset englantilaiset ovat vaa vähän hölmöjä..

Tässä on pari ällöä kuvaa minun ihanasta asunnosta.. Olen siivonnut tätä asuntoa jo kuukauden verran joka päivä, mutta mikään ei auta. Pakko kestää..



Tässä on ihana keittiö, missä yritän valmistaa terveellistä ruokaa joka päivä.



Tässä on ihana englantilainen kokolattia matto, matto on valkoinen voitte verrata sitä tuohon paperiin. Eikö se ookkin ihanan valkoinen?



Tässä on ihana sänkymme. En ole uskaltanut liikuttaa sitä, koska se näyttää niin kauhia likaiselta. Joten ostin hyvät lakatat ja vuorasin sängyn moneen kertaa ennen kun uskalsin laittaa pääni tyynyyn.



Tässä on ihana sohvamme jossa istumme joka päivä kattomassa friendejä.. Eli nauttikaa ihanista sohvistanne siel suomessa.



Tässä kuvassa on kaksi peiliä, mutta arvatkaapa montako peiliä meidän kodin seinissä on. 14!!!! Ja kaks niitä on pinta alaltaa 2m*1m. En uskalla edes liikuttaa niitä, koska yhtä kun liikutin niin löysin sen takaa reijän seinässä.



Tässä on vielä kuva minun lempi puuhasta, eli vaatteiden pesu käsin... Ja arvaa missä ne vaatteet kuivataa, pattereiden päällä, kun en ole muutakaan vaihtoehtoa.

Tässä taas kerran minun ihanasta elämästä täällä...


.

Päivä muiden joukossa..

Aamulla herätys klo 9.00 "Oi oi, kun väsyttää. En haluu lähtee töihin." Puhelin soi, Ali ripeänä vastaa. "Mä tulen sun kanssa Maidenheadenii myymään huiveja!" "JEE!" Joskus jotain seuraa. 10min aikaa olla moskejan vieressä ja hyppää pakun kyyttiin. Ali tietenkin on myöhässä ja mä odottelen pomon kanssa pakulla leidiä. Pomo oli ottanu tyttärensä mukaan töihin. Yritin puhua tytön kanssa Arabiaa, mutta mun kielitaito ei ole tarpeeksi hyvä vielä. Alin saavuttua pakun takakonttiin puolen tunnin matkan ajaksi. Kovalla lattialla saa hyvin nukuttua, vaikka vähän kärry koliseekin vieressä.

Perille päästyä, kärry ulos ja töihin. "Huiveja, huiveja 2 puntaa. Saat muovipussin ilmaiseksi!!" Koko päivä kävellen ympärin keskustaa kärryn kanssa. Välillä nauraen silmät päästä, kun Ali keksii tehdä jotain tyhmää. Asiakkaatkin tykkäs nauraa mun apinalle, ni myynti meni hyvin siihen asti kun alkoi sataa. Sitten alkoi tulla pimeää ja rahapussissa vaan 95£! Ja pitäisi olla ainakin 150£. Pomo soittaa, että hän on tulossa hakemaan. Ou no!!! Mitä nyt me ei olla myyty tarpeeksi! No ei mikään auta enää ku ihmisiä ei näy missään.

Pomo tuli hakemaan ja eikä ollu onnellinen, tämän johdosta saatiin palkkaa 30£, 60£ sijaa. No suut mytyssä, päästiin kotiin. Jalat ihan märkinä, kun tämä tyttö ei tajunu aamulla pukea kumppareita. Onneksi Ali jaksaa aina olla onnellinen ja alkoi kokkaa mulle hyvää ruokaa. Tunnin päästä aletaan katsoa friendejä ja syödään hyvää vähän tulista Jordanialaista keittoa.

Kymmenen aikaa, alkaa väsyttää ja sitä vois mennä vaikka nukkumaan..

Tässä on minun tavallinen työpäivä. Ei mitään ihanaa, mutta kaikki menee ihan ok.

Joulua odotellessa. Enää 3 viikkoa. :)

Suurin koettelemus ikinä..

Maailmalle lähtö oli minun elämässä varmaan kaikkein vaikein koettelemus..
Vai että mikä on hankalinta:

1. Pyykit pitää pestä käsin, koska ei ole pesukonetta.
2. Asun likaisessa ja vanhassa asunnossa ja yritän saada sitä päivä päivältä paremmaksi. (Siivousta joka päivä. Sisällä täytyy pitää kenkiä, koska matot on niin likaiset.)
3. Pääsen töihin vain silloin kun on hyvä sää. (ja Englannissa sataa paljon)
4. Työpäivät ovat 7tuntisia, mutta saan vain 5h palkan.
5. Töissä en pääse käymään vessassa ja ulkona on kylmä.
6. Kukaan ei osaa auttaa, joudun selvittää kaikki asiat itse. (Missä on lääkäri? Mitä lupia tarvitsen, että saan tehdä töitä? Miten Ali voi muuttaa Suomeen? Voiko ulkomaalainen perustaa yrityksen Suomessa? Mitä tehdä jos en saa maksettua ensi kuun vuokraa? Mitä sit jos sataa ja me ei kumpikaan päästä töihin? Mitä ostaa joululahjaksi sukulaisille? Miten saan kuljetettua kaikki tavarat Suomeen?)
7. Englannin kieleni ei ole vielä tarpeeksi hyvä, mutta ei ole rahaa maksaa kielikurssia.
8. Ei ole aikaa urheilulle. Ei ole rahaa kuntosaliin tai tanssi tunteihin. Ja aikakin hupenee töihin.
9. Odotan odotan, mutta vastauksia ei tule työpaikosta mihin olen hakenu.
10. Minun pitää vaihtaa osoittee kaikkii yrityksiin erikseen.

Tämä elämä on rankkaa, mutta sitten kun tulen takaisin Suomeen voin sanoa heikoille ihmisille "Haistakaa kukkanen, mäkin voin tehdä ton."

Jotain hyvääkin löytyy:

1. Ihanat ystävä
2. Ja Ali
3. Katto pään päällä
4. Pienet palkka tulot
5. Toivon ripe, että joku päivä asumme Alin kanssa Suomessa.
6. Äiti, Isi, Noora ja Miia auttavat Suomessa.
7. Alin perhe, eteenkin Alin äiti huolehtii minusta.


http://www.youtube.com/watch?v=idd_92ajjwY&feature=channel

Hankalaa, mutta ihanaa..

I´d give my all to have
Just one more night with you
I´d risk my life to feel
Your body next to mine
Cause I can´t go on
But I miss home...

Ääh. Yritän keksiä mitä sitä tekisi tälle elämälle. Uskon, että te ystävät Suomessa pärjäätte viel vähän aikaa ilman mua. (Hyvinhän se on menny tähänkin asti) ;)

Mulla on nyt paljon vaihtoehtoja mitä sitä alkaisi tekemään. Tässä pari polkua, mitä voisin seuraa.

1. Voisin pakkaa tavarat ja muuttaa Suomeen jouluna takaisin. Sen jälkeen hakisin keväällä, opiskelee restonomiksi. Mutta olisin yksin. Sukulaiset olisivat lähellä, mutta ystävät pysyisivät samoina ja elämä olisi samanlaista kuin tänne tullessa. (Kaikki luulivat, että olin onnellinen.)
2. Voisin jäädä tänne Alin kanssa ja yrittää hankkii töitä. Elää samaa tylsää mutta ihan kivaa elämää ja vain olla. Tekemättä mitään suurta elämässä.
3. Voisin muuttaa Alin kanssa Jordaniaan, mutta sieltä mä tulisin varmaan nopeasti kotiin. Mitä mulla on siellä? Alin mukava perhe ja Alin kaverit…
4. Voi kun olisi neljäs vaihtoehto… Minä valikoisin sen aivan heti..