Tarhatätinä on paljon helpompi olla, kuin tulla hoitamaan yhtä lasta perheeseen. En saa olla kasvattaja oma itseni vaan minun pitää käyttäytyä samalla tavalla kuin äiti vaikka olin erimieltä kasvatus menetelmistä. Asiasta tekee vaikeamman se että lapsi on ”äidin tyttö” eikä usko ketään vierasta, kuten minua. Mutta uskon todellakin, että asiat muuttuvat parempaan päin. Minä opin talon tavoille ja Ines oppii kuuntelemaan myös minua. Lapsellehan tämä on kaiken suurin muutos, minähän olen hänen kotonaan. Eli jos olet hoitanut lapsia tarhassa tai leikkipuistossa, voi sanoa että perheessä ja kotona se on aivan eriasia. Ainakin opin todella paljon tällä reissulla!

Roman ja Marko kävivät vuorostaan tänään leikkimässä meillä. Juttelin oikein pitkään heidän äitinsä (Martan) kanssa. Hän on oikein ihana ihminen. Mutta harmi vain kun he muuttavat parin kuukauden päästä Ranskaan takaisin. Marta kertoin, kuinka hän oli tullut Englantiin 12vuotta sitten Au paireriksi ja jäänyt tänne. Hän löysi miehensä kielikurssilta melkein heti kun oli tullut maahan. Eli saa nähdä kun menen kielikurssille, niin löytyykö sieltä joku.

Olen ystävystytty äidin kanssa oikein hyvin, koska isä ei ole koskaan kotona joten äidillä ei ole muuta seuraa kuin minä ja Ines.

Ei se vasemmalla ajaminen enään tunnukkaan pahalta. (Tai en minä ole viel ajanut, mutta olen ollu kyydissä paljon.)